tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kaappi kuin karamelli

Lapsuudenkotini naapurista löytyi kaappivanhus, jolla muistan lapsena leikkineeni. Kaappi tuntui jättiläismäiseltä tuolloin, ja jotenkin hassun väriseltä. Kun lapsuudenystäväni kysyi löytäisinkö kaapille käyttöä Tarulassa - en pohtinut kovin pitkään.

 

Raskasta kaappia siirreltiin kymmeniä kertoja työmaan keskeltä, eikä aikaa sen hiomiseen ja maalaamiseen tuntunut oikein millään löytyvän. Lopulta tartuin toimeen suloisen kummityttöni Lauran kanssa, hikoilimme hellepäivän verran hiontahommissa ja maalasimme kaapista varsinaisen karamellin. Kiitos Laura korvaamattomasta avustasi! Kiitos Katja suloisesta kaapista! 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti